Ruskasta lapinporokoirien ensimmäinen veteraanivalio!
Tässä postauksessa kerron miten Ruskasta tuli lapinporokoirien ensimmäinen veteraanivalio ja miten siihen päädyttiin. Pitkään aikaan ei ole tullut piipahdettua näyttelyissä ennen vuotta 2022. Muutama vuosi on kaikkiaan nyt mennyt ilman näyttelykäyntejä. Kiitos koronan. Nyt kuitenkin uusien sääntömuutoksien ja veteraanikilpailujen myötä innostuin taas pitkästä aikaa käymään näyttelyissä Ruskan kanssa.
Ruska täyttää syyskuussa 11 vuotta, joten todellisesta vetreästä veteraanista onkin kyse.
RN Jämijärvi ROP-veteraani
Aloitimme maltillisesti Jämijärven näyttelystä pitkän tauon jälkeen. Jämijärven näyttely on meille sellainen jo perinteinen tapahtuma, johon on tullut osallistuttua harva se vuosi jonkun koiran kanssa.
Jämijärvellä oli myös kovin kilpailu parhaan nartun tittelistä. Jännitystä oli loppuun asti, kun tuomari mietti ykkösen ja kakkosen sijoituksia. Lopulta hävisimme parhaan nartun tittelin Suukkosuun Pihlajan Helmelle.
Saimme kuitenkin ensimmäisen veteraanisertimme ja olimme ROP-veteraani. Tuomarina oli Maija Mäkinen.
Arvostelussa sanottiin seuraavaa: ”10,5v erinomaisessa kunnossa esitetty veteraani. Hyvät mittasuhteet, kauniit linjat. Oikea sukupuoleima. Hyvä pää, silmät ja purenta. Hyvä kaula, runko, kulmaukset, lantio ja häntä. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karva. Joustavat vapaat liikkeet. Rodunomainen ryhti liikkeessä. Hyvä käytös.”
Näyttelyn parhaan veteraanin kilpailussa pääsimme kuuden parhaan joukkoon, mutta sijoitusta ei tällä kertaa tullut.
Jämijärven reissulla tapasin myös Kelmin tyttären Pihjamäen Ulla Taalasmaan. En ole tavannut Ullaa sitten pentuaikojen. Ulla oli oikein aktiivinen ja ihmisystävällinen koira. Ulla harrastaa omistajansa kanssa mm. MEJÄä. Näyttelyhetkellä Ulla odotti pentuja. Myöhemmin Ulla synnytti peräti 13 pennun jättipentueen!
Kauhajoki – BIS 3-veteraani
Kauhajoella tuomari oli innoissaan Ruskasta ja arvostelun jälkeen kehui vielä paljon Ruskan ulkonäköä. Ruskan arvostelussa sanottiin: ”Tyypiltään erinomainen veteraani. Erittäin hyvä pää. Kaunis ilme ja korvat. Erinomainen kaula. Sopusuhtainen runko. Erinomaiset raajat. Hyvä turkki ja häntä. Hyvät sujuvat liikkeet. Miellyttävä käytös.” Ruska oli rotunsa paras. Tuomarina oli Paavo Mattila.
Pääsimme siis sekä ryhmäkehään että näyttelyn parhaan veteraanin kilpailuun. Ryhmäkilpailussa ei tullut sijoitusta, mutta BIS-veteraanikilpailussa tulimme kolmanneksi. Tuomarina veteraanikisassa oli Markku Kipinä.
Kankaanpää -Veteraanivalioksi ja BIS-3-veteraani sekä RYP 4
Kankaanpään näyttelyissä saimme varsinaisen jättipotin. Ruska sai kolmannen sertinsä ja saavutti Suomen veteraanivalion arvon ensimmäisenä lapinporokoirana! Tämän lisäksi Ruska sai hienoa menestystä ryhmäkehissä.
Tuomarina rotukehässä oli Pekka Teini. Arvostelussa sanottiin seuraavaa. ”10,5-vuotias loistokunnossa oleva. Hyvät mittasuhteet. Kaunis rotutyyppi. Vahvat leuat. Hyvä rintakehä. Pitkä lantio. Leveä reisi. Tiiviit käpälät. Hieno esimerkki terverakenteisesta alkuperäisestä koirasta.”
Tuomari kommentoi myös, että ”tämän koiran liikettä voisin katsella vaikka koko päivän”. Olen samaa mieltä siitä, että Ruskasta ehkä parasta onkin sen sujuva vaivoton liikkuminen. Oli myös kertonut yleisölle, että hän on katsonut tätä koiraa aikaisemmin näyttelyissä ja ihaillut. Emme ole olleet Teinin arvioitavana aikaisemmin, mutta Jämijärvellä hän oli viereisessä kehässä tuomarina.
Näillä saatesanoilla jäimme jännityksellä odottamaan ryhmäkehien alkua. Näyttelyssä valittiin poikkeuksellisesti paras suomalainen rotu ja voitimme sen. Seuraavaksi valittiin 5 ryhmän voittaja. Tulimme ryhmässä neljänneksi. Pekka Teini arvioi myös nämä kilpailut.
Pääsimme vielä kolmannen kerran isoon kehään pyörähtämään veteraanikilpailun merkeissä. Tulimme veteraanikilpailussa kolmanneksi. Tuomarina oli Maija Mäkinen.
Makeaa tuli siis mahan täydeltä Kankaanpäässä!
Tunnelmia näyttelyistä
Ensimmäisinä ikävuosinaan Ruska oli melkoinen jännittäjä näyttelyissä ja monet sertit menetimmekin ensimmäisissä näyttelyissä Ruskan väistäessä tuomaria. Kävimme useita kertoja näyttelyissä vain oleilemassa ja fiilistelemässä tunnelmaa sekä muutamissa mätsäreissä hakemassa esiintymiskokemusta.
Kukapa olisi uskonut, että nykyään Ruska tuntuu itsekin pitävän kovasti näyttelyistä ja jopa nauttivan niistä. Näyttelyt ovat mitä helpoin paikka kerjätä makupaloja emännältä ja varsinkin yleisöltä. Ruska valitsee aina potentiaalisesti helpoimman ”uhrin” kerjäyksensä kohteeksi ja käy tökkimässä ihmisiä herkkupalojen toivossa. En ole hennonnut kieltää, kun Ruska on nyt noin paljon rohkaistunut ottamaan kontaktia vieraisiin ihmisiin.
On ilo kulkea näin iäkkään ja hyväkuntoisen veteraanin kanssa näyttelyissä. Ruska on ollut koko elämänsä hyvin terve ja hyväkuntoinen koira. Eläinlääkärillä olemme käyneet vain rokotuksilla ja terveystarkastuksissa. Silmätarkastuksessa Ruskalla löytyi verkkokalvon kehityshäiriön (RD) lievin muoto, mutta se ei ole vaikuttanut Ruskaa haitanneen. Kiitos terveestä ja hyväkuntoisesta koirasta Ruskan kasvattajalle Marja Koskiselle. Ruskan sisaruksista vain yksi on toistaiseksi kuollut ja vasta äskettäin. Pentueessa oli viisi pentua.
Toivottavasti Ruska säilyy hyväkuntoisena vielä pitkään ja saamme käydä jatkossakin näyttelyissä. Näin vanhalla koirallahan kunto voi heiketä nopeastikin. Suunnitelmissa on kiertää nyt aktiivisemmin näyttelyissä, jos koiran kunto vain antaa myöden, joten näyttelyissä nähdään!
Voit lukea lisää Ruskan omalta sivulta: Sagaberran Sisnapunos
Teksti on julkaistu muunneltuna Lapinkoira-lehdessä 2/2022